Leikkaus tosiaan suoritettiin 8.12. Sibeliuksen päivänä. Kaikki onnistui siirtoleikkauksessa odotetusti ja mieheni nimesi uuden munuaistulokkaan Sibeliukseksi :)
Varsinainen leikkauspäivä vierähti pääosin leikkaussalissa ja heräämössä. Taisin päästä takaisin osastolle kuuden jälkeen illalla, kun aamukahdeksalta olin sieltä leikkaussaliin siirtynyt. Lääkitys oli sen verran kohdillaan ja anestesian jälkeinen väsy päällä, että loppuilta ja yö sujuivat pitkälti unien merkeissä. Toki päällimmäisenä mielessä pyöri ajatus siitä, että kuinka mies voi. Hän olikin lopulta päässyt myös osastolle yhdentoista aikaan.
Yö sujui tosiaan melkolailla unessa, mutta pieniä herätyksiä tuli noin tunnin välein, kun yöhoitajat kävivät tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Verenpainetta mitattiin ja happisaturaatiota tarkistettiin. Leikkaussalissa minulle oli asetettu tavan mukaisesti katetri, joten vessahädästä ei tarvinnut murehtia. Nesteytys ja kipulääkkeet tulivat suoraan tipan kautta. Käytössäni oli myös happiviikset tehostamassa riittävää happitasapainoa.
Sairaalassa ei kovin pitkään voi lorvia unitilassa aamuisin, koska joka aamu seitsemän jälkeen tehokas labratiimi saapuu paikalle ja laittaa huoneen kaikki mahdolliset valot päälle. Shokkiherätystä kerrakseen! Verikokeiden jälkeen tuli aamupalaa kahdeksalta. Siinä sitten tuli ihmeteltyä omaa olotilaa ja tunnusteltua, että mihin oikeastaan sattuu ja kuinka paljon. Kipuja ei ollut kauhean paljon, mutta alkupäivinä oli tarkoitus pitää kipulääkitys riittävänä, jotta pahempaa kipuilua ei pääsisi syntymään.
Heti aamiaisen jälkeen kymmenen maissa paikalle saapui fysioterapeutti, joka oli vahvasti sitä mieltä, että nyt pitäisi nousta sängystä ylös. Mitä ihmettä, nyt jo? No, vaihtoehtoja ei ollut ja siitä sitten ensin kyljelle ja käsillä tukien pikkuhiljaa ylös. Ja samalla pitäisi muistaa hengittää. Niin, jännä miten se koko kropan pieni jännitys ja pitkään liikkumatta olemisen jälkeen ei meinaa keskittyä siihen olennaiseen eli hengitykseen. Istumaan pääsemisen jälkeen saapuivatkin lääkärit tarkistamaan tilannetta ja vaikuttivat tyytyväisiltä leikkausalueen lopputulokseen. Haavat olivat erittäin siistit. Siitä sitten noustiin ylös jalkeille ja hieman huimasi, mutta pikkuhiljaa se siitä toistamalla lähti sujumaan päivän mittaan. Pääsin jopa kävelylle ja kävin moikkaamassa miestäni muutaman kymmenen metrin päässä hänen huoneessaan.
Vaikka alku tuntui haparoivalta ja hengitys ei meinannut oikein sujua (toisin sanoen en muistanut hengittää aina syvään, vaan turvauduin pintahengitykseen), niin siitä se yllättävän nopeasti alkoi edistymään. Ja fakta on, että mitä enemmän liikkuu, siitä nopeammin toipuu, kun aineenvaihdunta lähtee liikkeelle ja leikkausalueen turvotukset vähenevät. Hengityksen tehostamiseksi sain puhalluspullon eli pullon, jossa on vettä ja paksu letku, johon puhalletaan voimakkaasti siten, että pulloon tulee kuplia. Useammalla toistolla lima irtoaa keuhkoputkista ja tulee yskimällä ulos. Yskiminen ja aivastaminen tosin tuossa alkuvaiheessa ei vielä tuntunut kovin mukavalta, koska vatsa-alue oli melko arka. Tyynyllä kevysti tukien siitäkin tuli huomattavasti siedettävämpää.
Vatsan toiminta ja katetrin poistamisen jälkeen virtsaaminen ovat tärkeitä juttuja ja erityisesti noita nesteitä seurattiin muutamana päivänä. Käytännössä siis merkittiin ylös listalle kaikki nesteet, jotka joit ja samalla myös mitattiin kaikki nesteet, jotka kehostasi tuli ulos. Kyllä, jouduin pissaamaan purkkiin :) Mutta näillä toimenpiteillä seurataan, että elimistö palaa normaalitoimintaan ja myös jäljellä oleva munuainen voi hyvin.
Itselläni vatsan toiminta on aina hieman jumissa anestesian jälkeen, mutta siihen onneksi auttaa runsas nesteen juominen ja tarvittaessa voi käyttää erilaisia avustavia superaineita kuten pelastava Pegorion tai helpottavat Laxoberol. Näitä kaikkia tarjotaan hyvinkin auliisti osastolla hoitajien toimesta ja kaikki avut kannattaa ottaa käyttöön ;)
 |
| Sairaalassa parasta viihdettä tarjosi Yle Areena |
Minulla nousi pientä lämpöilyä / kuumetta heti leikkauksen jälkeen. Sitä seurattiin pari päivää ja lauantaina päivystävä lääkäri määräsi minulle bakteeriviljelyt verikokeilla sekä keuhkoröntgenkuvat. Varmuuden vuoksi sain myös antibioottikuurin, jotta kuumeilu laskisi ja koholla ollut crp saataisiin kuriin. Oloni oli tästä huolimatta kuitenkin ihan hyvä.
Toipumisen ensimmäiset päivät menivät pitkälti lepäillessä ja välillä käytävällä kävellessä. Paras liikuntaporkkana oli käydä moikkaamassa omaa murua toisessa huoneessa tai jopa käydä yhdessä kävelyllä osaston käytävällä.
Käsi kädessä totta kai <3
