Toipuminen - osa 3

Kolme ensimmäistä viikkoa leikkauksen jälkeen sujuivat hyvissä merkeissä ja pystyin jo liikkumaan suhteellisen hyvin sekä ajamaan autoa. Pientä kiristystä oli toki havaittavissa alahaavan kohdalla erityisesti kävellessä, mutta pikkuhiljaa sekin vetreytyi. Selkä oli välillä aivan jumissa, koska oli niin pitkä tauko kunnon venyttelystä ja parin viikon hiljaiselo ei mahdollistanut kovin aktiivista liikuntaa muutenkaan. Mutta pikkuhiljaa näitä pahempia lukkoja sai avattua ja kiitos kylmägeelin, jolla pystyi lihaksia vähän hoitamaan. Olen taipuvainen yläselän ja niska-hartia-alueen jumituksiin muutenkin, kun olen siviilissä päätetyöskentelijä. Jotta lihaksisto pysyisi hyvässä kunnossa, on venyteltävä riittävästi ja pidettävä hyvää huolta lihaskunnosta. Nyt tuo puoli oli jäänyt hieman vajavaiseksi.

Satunnaisten lihasjumitusten lisäksi huomasin jossain vaiheessa poikkeuksellisia tuntemuksia vasemmalla puolella selässä ja vatsa-alueella. Joulukuussahan minulla oli heti leikkauksen jälkeen pientä lämpöilyä ja tulehdusarvot hieman koholla, johon sain antibioottikuurin. Kontrollikäynti hieman ennen joulua osoitti kuitenkin kaiken olevan kunnossa, koska tulehdusarvot olivat normaalit ja vatsa-alueen kiristykset ja pienet kipuilut kuuluivat asiaan. Kaikki meni hyvin vuoden vaihteen yli kunnes loppiaisen tienoilla minulle nousi taas lämpöä ja olo oli vähän kipeä. Ajattelin, että nyt on flunssa tulossa. Viikonloppuna vatsa-alueella alkoi kuitenkin krampata oikein kunnolla ja olo huononi nopeasti, jonka vuoksi jouduin menemään päivityspoliklinikalle suoraan Meilahden sairaalaan. Pääsin heti tietokonekuvaukseen ja aamulla kuulin, että vatsa-alueellani on jonkinlainen tulehdustila päällä. Tarkkaa tietoa sijainnista ei ollut, mutta tulehdusarvot olivat koholla ja sain kaksi antibioottikuuria kotiin viemisinä. Olotila oli jo tuossa vaiheessa aavistuksen parempi, joten uskalsin lähteä kotiin. Vaikka olin viettänyt yöni päivystyspoliklinikalla, tulivat minua tapaamaan elinsiirtopuolen lääkärit eli tutut kasvot osastolta.

 Olen hieman vaikea potilas antibioottien suhteen, kun olen allerginen melko monelle niistä. Tällä kertaa nämä kaksi antibioottikuuria eivät muodostaneet poikkeusta ja jouduin lopulta lähtemään seuraavana päivänä takaisin Meilahteen, koska lääkkeet eivät suostuneet pysymään elimistössäni. Päädyin osastolle, jossa sain lääkkeet suoraan suoneen. Koska oloni oli huono enkä pystynyt juuri syömään mitään, päätyivät lääkärit tekemään minulle uuden diagnostisen tähystysleikkauksen, jossa selvisi, että minulla oli ns. pannikuliitti eli suolistoa suojaavan vatsapaidan tulehdus. Vatsapaitaa poistettiin osin ja siitä otettiin koepaloja. Samalla myös tarkistettiin, että suolisto ja muut elimet olivat kunnossa.

Koska antibioottihoitoa piti jatkaa suonensisäisesti, jouduin viettämään sairaalassa yhteensä 10 päivää. Pääsin kotiin, kun tulehdusarvot olivat laskeneet riittävästi ja antibiootti oli vaihdettu kerran päivässä annettavaan. Seuraavina päivinä lääkintä hoidettiin kotona kotisairaanhoidon toimesta eli kotiimme tuli Tuusulan kotisairaanhoidon hoitaja, jolla oli tarvittavat lääkkeet mukana ja koska minulla oli valmis kanyyli kädessäni, hoito vei vain puolisen tuntia. Kätevää.

Nyt tätä kirjoittaessani olotila on jo hyvä ja olen päässyt takaisin töihin. Toki vatsa-alue on vielä kipeä, kun sinne tuli muutama ylimääräinen tähystysreikä, mutta aika tekee tehtävänsä ja paikat paranee. Täytyy vain muistaa antaa parantumiselle riittävästi aikaa.

Lopuksi haluan korostaa, että pääsääntöisesti nämä siirtoleikkaukset sujuvat ilman ylimääräisiä  komplikaatioita. Tiedän omassa tuttavapiirissäni jo muutamia luovuttajia, joille ei ole tullut minkäänlaisia ongelmia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikkiin leikkauksiin liittyy riskejä. Minun kohdalleni osui olla se poikkeus, joka vahvistaa perussäännön, että kaikki menee hyvin.


Tästä ylimääräisestä toipumiskuviosta huolimatta olen moneen kertaan todennut, että kaikesta huolimatta tekisin tämän kaiken uudelleen.

Lopputulos on ollut se paras mahdollinen eli mieheni Jukka on hyvässä kunnossa ja joulukuussa hoidettu hylkimisreaktiokin saatiin hyvin aisoihin. Minullakin tuo ainokaiseni eli oikea munuainen on ottanut tonttinsa erinomaisesti haltuun eli krea-arvot ovat palanneet normaalitasolle. Sen verran meillä kaikilla kahden terveen munuaisen omistavilla henkilöillä on ylikapasiteettia, että yksi munuainen pystyy ottamaan tilanteen haltuun.

Iloista helmikuuta kaikille! :)