Nyt kun aikaa kelaa takaisin päin, niin onhan noihin viikkoihin ehtinyt kertymään monenlaista tapahtumaa: leikkaus, kotiutumiset, Jukan hylkimisreaktio, minun vatsapaidan tulehdus ja sen hoitaminen, toipuminen.. Vaikka kohdallemme osui "pari muuttujaa", kaikki on sujunut kuitenkin todella hyvin. Uskon, että hyvällä peruskunnolla ja -terveydellä on varmasti ollut positiivinen vaikutus myös toipumisessamme.
Mitäs meille tällä hetkellä kuuluu?
Jukan joulukuinen hylkimisreaktio saatiin nopeasti aisoihin ja tammikuussa otettu koepala munuaisesta kertoi samaa: hylkimistä ei enää ollut. Lääkityksen tasapainoa ja miehen terveydentilaa on seurattu viikottaisilla verikokeilla ja vuoroviikkoina on ollut käynti Meilahdessa tai lääkärin puhelinkontrolli. Seuranta on tehty kirurgian poliklinikalla, joka päättyi nyt ja seuranta siirtyy takaisin nefrologian poliklinikalle. Siellä onkin ensimmäinen käynti maaliskuun alussa.
Jukka palasi töihin jo 6 viikon sairasloman jälkeen, joka on normaalia aikaisemmin. Freelancer-muusikkona tilanne on pakottavampi töihin paluun osalta, koska palkkatuloja ei sairauslomalla ole. Onneksi kunto ja terveydentila mahdollisti töihin paluun jo näin varhaisessa vaiheessa. Pahempia sivuoireita hylkimisenestolääkityksestä ei ole tullut, mutta joitakin pieniä on ilmaantunut kuten ajoittaista käsien vapinaa. Sivuoireet ovat kuulemma hyvin yksilöllisiä, joten niihin on vaikea varautua etukäteen. Onneksi Jukka on päässyt pienillä oireilla.
Minulla tosiaan toipuminen meni vähän pidemmän kaavan kautta, mutta nyt yleistilanne on jo hyvä. Palasin töihin helmikuun alussa, tosin kuukautta myöhemmin kuin oli alunperin tarkoitus. CRP eli tulehdusarvot ovat olleet vielä hieman koholla, mutta tähän ei ole annettu enää mitään lääkitystä, koska kyseessä ei ole bakteeritulehdus, johon antibiootit auttaisivat. Olen pitänyt yleiskunnostani hyvää huolta syömällä sinkkiä ja erilaisia probioottituotteita. Probiootit eli maitohapot ovat olleet tärkeä lisä ruokavaliossani, koska joulu-tammikuun antibiootit ovat varmastikin huolehtineet siitä, että elimistössä oleva hyvät bakteerit eivät myöskään ole olleet kovinkaan hyvässä vauhdissa.
Minusta on pidetty erittäin hyvää huolta ja olen käynyt parin viikon välein verikokeissa, jota on seurannut joko käynti Meilahdessa tai lääkäri on ollut minuun yhteydessä puhelimitse. En siis ole missään vaiheessa kokenut jääväni vaille hoitoa. Siitä iso kiitos Meilahden sairaalan suuntaan.
Vielä omista munuaisarvoistani: Ennen leikkausta Krea-arvo oli 70 (raja-arvo on 90 tai sen alle). Leikkauksen jälkeen se nousi lähes 150:een, joka on normaalia, koska jäljelle jäänyt munuainen ei ole vielä osannut sopeutua muutokseen. Tammikuun alussa kuukausi leikkauksen jälkeen krea-arvoni oli jo 80 eli palautunut täysin normaaliksi. Jännä juttu miten luonto korjaa itsensä. Jatkossa täytyy pitää huolta omasta yleiskunnosta ja pitää huolta, että esimerkiksi verenpaine tai sokeriarvot eivät pääse nousemaan. Tähän voi vaikuttaa itse pitkälti sillä, että ei hanki ylipainoa ja elää normaalia tervettä elämää.
Arki meillä siis jatkuu lähes entiseen malliin, mutta selkein iso muutos on se, että dialyysi ei enää hallitse elämäämme millään tavoin. Dialyysikone haettiin jo tammikuun alussa seuraavalle tarvitsijalle.
Näillä mennään eteenpäin päivä kerrallaan :)
-Miisu
P.S. Kolmen kuukauden tsekki onkin jo pikapuoliin. Siellä käydään läpi luovutuksen jälkeinen tilanne eli käydään läpi tämän hetkinen terveydentila ja kerrotaan miten jatkossa kontrollit hoidetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti