Pääsin sairaalasta kotiin viisi päivää leikkauksen jälkeen. Leikkaus oli siis torstaina ja kotiuduin seuraavana tiistaina. Tehokasta toimintaa, mutta toisaalta oma olokin oli jo niin hyvä, että mielelläni kotiin jo lähdin jatkamaan toipumista. Sain tarvittavat lääkkeet osastolta mukaan eli kipulääkkeet, verenohennuslääkepiikit eli ns. napapiikit sekä antibiootit. Normaalisti ensimmäinen kontrolliaika olisi kohdallani ollut kolmen kuukauden päästä leikkaukesta, mutta koska minulle oli tullut jonkinlainen tulehdustila, jota hoidettiin antibiooteilla, sovittiin seuraava kontrolli jo parin viikon päähän. Sairaslomaa sain 8.1. asti eli kuukauden verran.
Lähdin kotiin taksilla. Koska alussa on huomioitava nostorajoitteet eli kolme kiloa enempää ei saisi juuri kantaa muutamaan viikkoon, joutui taksikuski hakemaan minut suoraan osastolta, jotta laukkunikin saatiin mukaan. Itse kun en saanut sitä vielä kantaa. Vaan olipa ihanaa palata kotiin!
Siskoni kävi miehensä kanssa tuomassa minulle ruokakassin kotiin, niin sain ensimmäisen ruokatäydennyksen pariksi päiväksi. Tämä on hyvä asia huomioida etukäteen, että et tosiaan pääse välttämättä itse kauppaan muutamaan päivään etkä pysty kantamaan ostoksiasi. Lisäksi se toinen osapuoli kotoa on edelleen vielä sairaalassa, jolloin kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Jatkossa tilasin ruoat suoraan kotiin käyttämällä Alepan Kauppakassi-palvelua: ruokatilaus suoraan nettiin ja toimitus suoraan kotiin. Hirmu kätevää!
Unet omassa sängyssä maistuivat vallan mainioilta ja ilokseni huomasin, että pystyn jo kääntymään kyljelleni. Kiputilat olivat siedettävät ja pärjäsin pitkälti jo pelkällä Panadolilla tässä vaiheessa.
Jukka pääsi kotiin seuraavana päivänä. Yleensä siirtopotilaat joutuvat viettämään sairaalassa pidemmän pätkän, mutta etunamme oli se, että asumme niin lähellä Helsinkiä. Ensimmäiset viikot Jukka joutuikin käymään kolme kertaa viikossa kontrolleissa Meilahdessa.
Kuten jo edellisessä kirjoituksessani kerroin, liikunnalla on tärkeä merkitys toipumisessa. Mekin lähdimme kelien salliessa ulos kävelemään kotitielle. Ensin lyhyt lenkki, seuraavalla kerralla vähän pidemmälle ja pikku hiljaa sitä jaksoikin kävellä jo reippaammin. Itselläni jonkin verran alavatsalla oleva haava kiristi välillä, mutta sekin muuttui joustavammaksi ajan kanssa. Tärkeää on hieroa haava-alueita kevyesti, jotta niihin ei muodostuisi kauheasti kiinnikkeitä.
Kaikki sujui hyvin joulukuun 21. päivään asti. Menimme molemmat Meilahteen sovittuihin kontrolleihin. Minulla tulehdusarvot olivat laskeneet normaaleiksi ja antibioottikuuria ei tarvinnut enää jatkaa. Jukalla oli tapahtunut pientä nousua crea-arvoissa ja hän joutui munuaisen koepalaan eli biopsiaan. Tulos selviäisi seuraavinä päivinä. Lopputulos oli se, että Jukalle oli tullut hylkimisreaktio eli hän joutui jouluksi takaisin osastolle kortisonihoitoon. Joulusuunnitelmat menivät siis hieman uusiksi, mutta tärkeintä oli saada tilanne hallintaan. Koska pystyin jo tässä vaiheessa ajamaan autoa, kävin jouluviikonloppuna viettämässä aikaa osastolla. Hylkimisreaktio saatiin nopeasti hallintaan ja Jukka pääsikin lopulta pian takaisin kotiin.
Pieniä yllätyksiä siis voi toipumiseen tulla, mutta siirtopotilaille nämä hylkimisreaktiot ovat normaaleja ja sellainen tulee kuulemma lähes jokaiselle jossain vaiheessa. Siksi onkin olennaisen tärkeää löytää se oikea lääketasapaino, jotta vastaisuudessa hylkimisreaktioita ei tulisi. Onneksi Jukka selvisi tästä vähällä vaivalla. Tuo hylkimisreaktion päättyminen tullaan vielä myöhemmin tarkistettua toisella koepalalla.
Minullehan ei tullut mitään pysyvää lääkitystä. Tärkeintä on vain elää mahdollisimman terveellistä elämää ja välttää tulehduskipulääkkeitä. Migreeniin taipuvaisena odotan mielenkiinnolla miten tulen saamaan mahdolliset migreenipäänsäryt hallintaan ennen kuin tarvitsee käyttää varsinaisia täsmälääkkeitä. Mutta turha murehtia etukäteen. Täytyy vain panostaa entistä enemmän niska-hartia-alueen lihaskuntoon ja rentoutumiseen.
Kyllä tämä tästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti