maanantai 5. joulukuuta 2016

Munuaisen luovuttaja suurennuslasin alla - Tutkimuksia tutkimusten perään

Elävän munuaisen luovuttajana voi toimia ainoastaan terve ihminen. Lisäksi Suomen lainsäädäntö edelyttää, että luovuttaja on munuaisen saajan lähiomainen. Käytännössä siis luovuttajina voivat toimia sisarukset, vanhemmat ja puoliso. Täti, setä, eno, serkku tai edes paras ystävä eivät valitettavasti vielä voi auttaa munuaispotilasta.

Munuaisensiirtoon elävältä luovuttajalta liittyy useita etuja aivokuolleelta luovuttajalta tehtyyn siirtoon verrattuna; Munuaisensiirtoa tarvitseva saa tutkitusti terveen munuaisen ja leikkaus voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohta. Munuaisen luovutus on turvallinen toimenpide huolellisesti tutkituille luovuttajille. 

Minäkin olen tämän pitkän polun käynyt läpi, enkä kokenut sitä lainkaan uuvuttavana. Suurin osa tutkimuksista oli pyritty saamaan samoille päiville, joka on ajankäytöllisesti erittäin järkevää työssäkäyvien henkilöiden kohdalla. 

Omat tutkimukseni käynnistyivät helmikuun lopulla 2016, kun olin ilmoittautunut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoalueen omaisluovutuskoordinaattorille toiveestani toimia omaisluovuttajana. Jukan dialyysihoidot olivat käynnistyneet pari viikkoa aikaisemmin. Ideaalein tilanne olisi ollut se, että tutkimukset olisi tehty jo ennen dialyysihoidon aloittamista ja siirto olisi voitu tehdä jo ennen dialyysin alkamista. Valitettavasti meillä ei ollut tietoa, että voisin veriryhmäni puolesta edes toimia luovuttajana. Onneksi asia selvisi omaisluovuttajan oppaan avulla :)


Tutkimukset luovuttajalle ennen munuaisen siirtoa

Ennen munuaissiirtoa tehtävillä tutkimuksilla varmistetaan, että vastaanottaja saa hänelle sopivan terveen munuaisen, ja että munuaisen luovutus on turvallinen luovuttajalle. Tutkimukset voidaan tehdä yleensä oman alueen keskussairaalassa ja ne kestävät 3–6 kuukautta. Minulla tutkimusputki kesti 6 kuukautta, johon toki vaikutti se, että olimme toivoneet siirtoa loppuvuodelle, jonka vuoksi tutkimuksia ei kiirehditty.

1. Veriryhmä

Vastaanottajan ja luovuttajan veriryhmä selvitetään verikokeilla. Luovuttajan veriryhmän täytyy olla yhteensopiva vastaanottajan veriryhmän kanssa.



 2. Kudostyyppi

Luovuttajan ja vastaanottajan kudostyypit ja valkosolujen sopivuus selvitetään verikokeilla.
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen kudostyyppi (HLA-tyyppi). Identtisiä kaksosia lukuun ottamatta kahden yksilön välillä ei esiinny täysin samanlaista kudostyyppiä. Elinsiirron jälkeen vastaanottajan valkosolut tunnistavat vieraan kudostyypin ja elimistö alkaa hylkiä siirrettyä elintä. Hylkimisreaktiota torjutaan lääkkeillä, joita munuaisensiirron saaneen täytyy ottaa päivittäin ja pysyvästi.
     
Valkosolujen sopivuuskokeella eli ns. ristikokeella selvitetään, onko vastaanottajan veressä vasta-aineita luovuttajan soluja vastaan. Vasta-aineet voivat aiheuttaa munuaisen tuhoutumisen nopeasti siirron jälkeen hyljinnänestolääkityksestä huolimatta. Vasta-aineita voi kehittyä raskauden, verensiirron tai aiemman elinsiirron seurauksena. Ristikoe uusitaan aina mahdollisen verensiirron jälkeen ja kolmen kuukauden välein, mikäli siirtoon eteneminen viivästyy. Kokeen tulos varmistetaan vielä juuri ennen siirtoleikkausta. Negatiivinen valkosolujen sopivuuskoe on siirron ehdoton edellytys.

Meillä tämä koe on tehty nyt kolme kertaa: ensimmäisen kerran maaliskuussa, toisen kerran lokakuun lopussa ja kolmas tehtiin vielä noin viikko ennen leikkausta. Syy siihen, miksi koe on tehty useammin on se, että koe on voimassa vain 6 kk. Tuo rajapyykki ehti tulla täyteen syksyllä, jonka vuoksi se uusittiin. Ja ristikoe tehdään aina leikkausta edeltävien parin viikon aikana.

Ristikokeen tekee SPR:n veripalvelu. Näytteiden otto toteutettiin meillä niin, että menimme samaan aikaan sairaalan laboratorioon (tätä ei siis voida tehdä missä tahansa laboratoriossa ja koordinaattori antaa tarkemmat ohjeet) sinä päivänä, jolle kokeeseen liittyvä lähete oli tehty. Jukka olisi voinut käydä kokeessa jo edellispäivänä, mutta minun eli luovuttajan osalta näytteen ajankohta oli tarkka eli sen sai ottaa vasta iltapäivän puolella. Näytteet toimitettiin SPR:lle saman päivän kuluessa. Tuloksen saamiseen menee noin viikko ja se on joko negatiivinen tai positiivinen. Negatiivinen on tässä tapauksessa erittäin hyvä juttu ja tarkoittaa, että hylkimisreaktiota ei ole.

3. Lääkärintarkastus, veri- ja virtsanäytteet

Munuaislääkäri tekee yleisen lääkärintarkastuksen ja kysyy tiedot mahdollisista sairauksista. Luovuttajalta otetaan verinäytteitä kuten täydellinen verenkuva, tulehduskokeet (CRP, lasko), munuaisten toimintakokeet (kreatiniini ja kystatiini C), maksa-arvot sekä veren sokeri- ja rasva-arvot. Virtsanäytteistä tutkitaan erittyykö virtsaan punasoluja tai valkuaisaineita.

Näitä tutkimuksia olikin melko runsaasti. En ole edes jaksanut laskea kuinka monta putkea olen antanut verta ja kuinka monta kertaa olen pissinyt purkkiin. Kyse on kuitenkin ihan perustutkimuksista ja ovat erittäin tärkeitä. Tutkimuksissa katsotaan, että luovuttajalla ei ole esimerkiksi diabetes- tai sydän- ja verisuonitautiriskejä, jotka voisivat olla tulevaisuudessa haitallisia elimistölle. Positiivista on se, että olen saanut täydellisen terveystarkastuksen eikä ylläreitä ole tullut vastaan.

4. Munuaisten rakenne ja toiminta

Luovuttajan munuaisten koko ja rakenne selvitetään ultraäänitutkimuksella. Nefrografialla selvitetään onko munuaisten toiminnassa puolieroa. Munuaisten puhdistustoiminta määritellään tarkasti joko isotooppitutkimuksella tai joheksolipuhdistumakokeella. Munuaisten ja munuaisvaltimoiden anatominen
rakenne selvitetään munuaisvaltimoiden tietokonekerroskuvauksella.

Kaikissa muissa paitsi ultraäänitutkimuksessa käytettiin jonkinlaista varjoainetta, joka oli hyvin lievästi säteilytettyä. Aineet eivät ole vaarallisia ja poistuvat nopeasti tutkimuksen jälkeen elimistöstä. Niiden käyttö on kuitenkin todella tärkeää, jotta munuaisten toiminta saadaan kuvattua riittävän tarkalla tasolla. Sain kuulla, että molemmissa munuaisissani oli pieni luonnonoikku: kaksi valtimoa. Normaalisti ihmisellä on munuaisessa yksi valtimo ja yski laskimo. Minulla on kaksi valtimoa ja yksi laskimo. Molemmissa munuaisissa.

5. Sydänfilmi ja sydän-keuhkoröntgen

Sydämen ja keuhkojen toimintaa tutkitaan ottamalla sydänfilmi ja sydän-keuhkoröntgenkuva. Lääkärin harkinnan mukaan voidaan joskus tehdä myös lisätutkimuksia, kuten kliininen rasituskoe, verenpaineen vuorokausirekisteröinti tai keuhkojen toimintakoe.

Minulle tehtiin lisätutkimuksina verenpaineen vuorokausirekisteröinti sekä sydänultra, koska olen aina ollut hieman raja-arvoilla verenpaineen osalta. Nytkin lääkärin luona käydessäni verenpaineeni oli huippulukemissa, mutta johtunee jännityksestä tai niin sanotusta valkotakkisyndroomasta. En mielestäni kyllä pelkää sairaaloita, mutta kai tuo tilanne on vain niin jännittävä alitajunnassa, kun kyse on isosta asiasta ja toivoo niin kovasti, että voisi auttaa omaa lähimmäistään. Verenpaineseurannan ja sydänultran lopputuloksena ei ollut merkkejä mistään sydänperäisestä ongelmasta ja paineetkin olivat hyväksyttävällä tasolla.

6. Psykiatrin lausunto

Asiaan perehtynyt psykiatri arvioi luovuttajan psyykkisen kokonaistilanteen. Tapaaminen kesti tunnin ja kävimme läpi etukäteen täyttämäni lomakkeet, jotka sain aikavarauskirjeen mukana kotiin. Niitä oli melkoinen nippu ja sisälsivät kysymyksiä omasta terveyden yleistilasta ja perhetaustoista, alkoholinkäytöstä ja mukana oli ns. masennustesti. Papereiden täyttöön kului hieman aikaa, mutta ei niiden sisältö ollut onneksi mitenkään vaativa. Ehkä hieman arvelutti kuitenkin paksuimman nipun kysymykset, joita ei oltu räätälöity tähän tilanteeseen sopiviksi. Ensimmäinen kysymys meni jotenkin tähän tapaan: ”Miksi hakeuduit tähän hoitoon?” Vastasin: ”Haluan luovuttaa toisen munuaisen miehelleni.” Eli kaikkia lomakkeita ja proseduureja ei ole suunniteltu vastaamaan tämän kohderyhmän erityispiirteitä ja –tarpeita, mutta ei anneta sen haitata ;)

7. Tapaaminen siirtokirurgin kanssa

Mikäli tehtyjen tutkimusten perusteella munuaisen luovutukselle ei ole estettä, sovitaan tapaaminen siirtokirurgin kanssa. Minulla oli tapaaminen tutkimusten päättyessä munuaispoliklinikan lääkärin kanssa ja hän kävi kanssani tulokset läpi. Samalla käynnillä vielä varmistettiin, että halusin edelleen toimia luovuttajana. Sain myös esittää toiveen leikkausajankohdalle, joka oli joulukuun alku. Tämä toive luvattiin ottaa huomioon ja niin myös kävi.

Kustannuksiin tukea
Paljon on siis ollut tapahtumia matkan varrella ja käyntejä sairaalassa sekä laboratorioissa. Tutkimuksethan eivät maksa luovuttajalle mitään, joten laskuja näistä ei tule. Ainoat kustannukset syntyvät matkakuluista, joista voi hakea korvausta KELAlta. Sain omaisluovutuskoordinaattoriltani listan tutkimuskäynneistä, joiden perusteella hakeminen oli helppoa. Omavastuut näiden matkojen osalta ovat kuitenkin voimassa, mutta niistä voi hakea korvausta vapaamuotoisella hakemuksella Munuais- ja maksaliitosta. 

Ainakin vielä vuonna 2016 Munuais- ja maksaliitto maksoi matkakustannusten omavastuut luovuttajalle, joka on huikean hieno juttu. Iso kiitos vielä siitä!

Tutustu Munuaisen luovuttajan oppaaseen (pdf)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti