Elävän munuaisen luovuttajana voi toimia ainoastaan terve
ihminen. Lisäksi Suomen lainsäädäntö edelyttää, että luovuttaja on munuaisen
saajan lähiomainen. Käytännössä siis luovuttajina voivat toimia sisarukset,
vanhemmat ja puoliso. Täti, setä, eno, serkku tai edes paras ystävä eivät
valitettavasti vielä voi auttaa munuaispotilasta.
Munuaisensiirtoon elävältä luovuttajalta liittyy useita
etuja aivokuolleelta luovuttajalta tehtyyn siirtoon verrattuna; Munuaisensiirtoa tarvitseva saa tutkitusti terveen munuaisen ja leikkaus
voidaan tehdä ennalta suunniteltuna ajankohta. Munuaisen luovutus on
turvallinen toimenpide huolellisesti tutkituille luovuttajille.
Minäkin olen tämän pitkän polun käynyt läpi, enkä kokenut sitä lainkaan uuvuttavana. Suurin osa tutkimuksista oli pyritty saamaan samoille päiville, joka on ajankäytöllisesti erittäin järkevää työssäkäyvien henkilöiden kohdalla.
Minäkin olen tämän pitkän polun käynyt läpi, enkä kokenut sitä lainkaan uuvuttavana. Suurin osa tutkimuksista oli pyritty saamaan samoille päiville, joka on ajankäytöllisesti erittäin järkevää työssäkäyvien henkilöiden kohdalla.
Omat tutkimukseni käynnistyivät helmikuun lopulla 2016, kun olin
ilmoittautunut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoalueen
omaisluovutuskoordinaattorille toiveestani toimia omaisluovuttajana. Jukan
dialyysihoidot olivat käynnistyneet pari viikkoa aikaisemmin. Ideaalein tilanne
olisi ollut se, että tutkimukset olisi tehty jo ennen dialyysihoidon
aloittamista ja siirto olisi voitu tehdä jo ennen dialyysin alkamista.
Valitettavasti meillä ei ollut tietoa, että voisin veriryhmäni puolesta edes
toimia luovuttajana. Onneksi asia selvisi omaisluovuttajan oppaan avulla :)
Tutkimukset luovuttajalle
ennen munuaisen siirtoa
Ennen munuaissiirtoa tehtävillä tutkimuksilla varmistetaan,
että vastaanottaja saa hänelle sopivan terveen munuaisen, ja että munuaisen
luovutus on turvallinen luovuttajalle. Tutkimukset voidaan tehdä yleensä oman
alueen keskussairaalassa ja ne kestävät 3–6 kuukautta. Minulla tutkimusputki
kesti 6 kuukautta, johon toki vaikutti se, että olimme toivoneet siirtoa
loppuvuodelle, jonka vuoksi tutkimuksia ei kiirehditty.
Vastaanottajan ja luovuttajan veriryhmä selvitetään
verikokeilla. Luovuttajan veriryhmän täytyy olla yhteensopiva vastaanottajan
veriryhmän kanssa.
Luovuttajan ja vastaanottajan kudostyypit ja valkosolujen
sopivuus selvitetään verikokeilla.
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen kudostyyppi
(HLA-tyyppi). Identtisiä kaksosia lukuun ottamatta kahden yksilön välillä ei
esiinny täysin samanlaista kudostyyppiä. Elinsiirron jälkeen vastaanottajan
valkosolut tunnistavat vieraan kudostyypin ja elimistö alkaa hylkiä siirrettyä
elintä. Hylkimisreaktiota torjutaan lääkkeillä, joita munuaisensiirron saaneen
täytyy ottaa päivittäin ja pysyvästi.
Valkosolujen sopivuuskokeella eli ns. ristikokeella selvitetään,
onko vastaanottajan veressä vasta-aineita luovuttajan soluja vastaan.
Vasta-aineet voivat aiheuttaa munuaisen tuhoutumisen nopeasti siirron jälkeen
hyljinnänestolääkityksestä huolimatta. Vasta-aineita voi kehittyä raskauden,
verensiirron tai aiemman elinsiirron seurauksena. Ristikoe uusitaan aina
mahdollisen verensiirron jälkeen ja kolmen kuukauden välein, mikäli siirtoon
eteneminen viivästyy. Kokeen tulos varmistetaan vielä juuri ennen
siirtoleikkausta. Negatiivinen valkosolujen sopivuuskoe on siirron ehdoton
edellytys.
Meillä tämä koe on tehty nyt kolme kertaa: ensimmäisen
kerran maaliskuussa, toisen kerran lokakuun lopussa ja kolmas tehtiin vielä
noin viikko ennen leikkausta. Syy siihen, miksi koe on tehty useammin on se,
että koe on voimassa vain 6 kk. Tuo rajapyykki ehti tulla täyteen syksyllä,
jonka vuoksi se uusittiin. Ja ristikoe tehdään aina leikkausta edeltävien parin
viikon aikana.
Ristikokeen tekee SPR:n veripalvelu. Näytteiden otto
toteutettiin meillä niin, että menimme samaan aikaan sairaalan laboratorioon
(tätä ei siis voida tehdä missä tahansa laboratoriossa ja koordinaattori antaa
tarkemmat ohjeet) sinä päivänä, jolle kokeeseen liittyvä lähete oli tehty.
Jukka olisi voinut käydä kokeessa jo edellispäivänä, mutta minun eli luovuttajan
osalta näytteen ajankohta oli tarkka eli sen sai ottaa vasta iltapäivän
puolella. Näytteet toimitettiin SPR:lle saman päivän kuluessa. Tuloksen
saamiseen menee noin viikko ja se on joko negatiivinen tai positiivinen.
Negatiivinen on tässä tapauksessa erittäin hyvä juttu ja tarkoittaa, että
hylkimisreaktiota ei ole.
3. Lääkärintarkastus,
veri- ja virtsanäytteet
Munuaislääkäri tekee yleisen lääkärintarkastuksen ja kysyy
tiedot mahdollisista sairauksista. Luovuttajalta otetaan verinäytteitä kuten
täydellinen verenkuva, tulehduskokeet (CRP, lasko), munuaisten toimintakokeet
(kreatiniini ja kystatiini C), maksa-arvot sekä veren sokeri- ja rasva-arvot.
Virtsanäytteistä tutkitaan erittyykö virtsaan punasoluja tai valkuaisaineita.
Näitä tutkimuksia olikin melko runsaasti. En ole edes
jaksanut laskea kuinka monta putkea olen antanut verta ja kuinka monta kertaa
olen pissinyt purkkiin. Kyse on kuitenkin ihan perustutkimuksista ja ovat
erittäin tärkeitä. Tutkimuksissa katsotaan, että luovuttajalla ei ole esimerkiksi
diabetes- tai sydän- ja verisuonitautiriskejä, jotka voisivat olla
tulevaisuudessa haitallisia elimistölle. Positiivista on se, että olen saanut
täydellisen terveystarkastuksen eikä ylläreitä ole tullut vastaan.
4. Munuaisten rakenne
ja toiminta
Luovuttajan munuaisten koko ja rakenne selvitetään
ultraäänitutkimuksella. Nefrografialla selvitetään onko munuaisten toiminnassa
puolieroa. Munuaisten puhdistustoiminta määritellään tarkasti joko
isotooppitutkimuksella tai joheksolipuhdistumakokeella. Munuaisten ja
munuaisvaltimoiden anatominen
rakenne selvitetään munuaisvaltimoiden
tietokonekerroskuvauksella.
Kaikissa muissa paitsi ultraäänitutkimuksessa käytettiin
jonkinlaista varjoainetta, joka oli hyvin lievästi säteilytettyä. Aineet eivät
ole vaarallisia ja poistuvat nopeasti tutkimuksen jälkeen elimistöstä. Niiden
käyttö on kuitenkin todella tärkeää, jotta munuaisten toiminta saadaan kuvattua
riittävän tarkalla tasolla. Sain kuulla, että molemmissa munuaisissani oli
pieni luonnonoikku: kaksi valtimoa. Normaalisti ihmisellä on munuaisessa yksi
valtimo ja yski laskimo. Minulla on kaksi valtimoa ja yksi laskimo. Molemmissa
munuaisissa.
5. Sydänfilmi ja
sydän-keuhkoröntgen
Sydämen ja keuhkojen toimintaa tutkitaan ottamalla
sydänfilmi ja sydän-keuhkoröntgenkuva. Lääkärin harkinnan mukaan voidaan joskus
tehdä myös lisätutkimuksia, kuten kliininen rasituskoe, verenpaineen
vuorokausirekisteröinti tai keuhkojen toimintakoe.
Minulle tehtiin lisätutkimuksina verenpaineen
vuorokausirekisteröinti sekä sydänultra, koska olen aina ollut hieman
raja-arvoilla verenpaineen osalta. Nytkin lääkärin luona käydessäni
verenpaineeni oli huippulukemissa, mutta johtunee jännityksestä tai niin
sanotusta valkotakkisyndroomasta. En mielestäni kyllä pelkää sairaaloita, mutta
kai tuo tilanne on vain niin jännittävä alitajunnassa, kun kyse on isosta
asiasta ja toivoo niin kovasti, että voisi auttaa omaa lähimmäistään.
Verenpaineseurannan ja sydänultran lopputuloksena ei ollut merkkejä mistään
sydänperäisestä ongelmasta ja paineetkin olivat hyväksyttävällä tasolla.
6. Psykiatrin
lausunto
Asiaan perehtynyt psykiatri arvioi luovuttajan psyykkisen
kokonaistilanteen. Tapaaminen kesti tunnin ja kävimme läpi etukäteen täyttämäni
lomakkeet, jotka sain aikavarauskirjeen mukana kotiin. Niitä oli melkoinen
nippu ja sisälsivät kysymyksiä omasta terveyden yleistilasta ja
perhetaustoista, alkoholinkäytöstä ja mukana oli ns. masennustesti. Papereiden
täyttöön kului hieman aikaa, mutta ei niiden sisältö ollut onneksi mitenkään
vaativa. Ehkä hieman arvelutti kuitenkin paksuimman nipun kysymykset, joita ei
oltu räätälöity tähän tilanteeseen sopiviksi. Ensimmäinen kysymys meni jotenkin
tähän tapaan: ”Miksi hakeuduit tähän hoitoon?” Vastasin: ”Haluan luovuttaa
toisen munuaisen miehelleni.” Eli kaikkia lomakkeita ja proseduureja ei ole
suunniteltu vastaamaan tämän kohderyhmän erityispiirteitä ja –tarpeita, mutta ei anneta sen haitata ;)
7. Tapaaminen
siirtokirurgin kanssa
Mikäli tehtyjen tutkimusten perusteella munuaisen
luovutukselle ei ole estettä, sovitaan tapaaminen siirtokirurgin kanssa.
Minulla oli tapaaminen tutkimusten päättyessä munuaispoliklinikan lääkärin
kanssa ja hän kävi kanssani tulokset läpi. Samalla käynnillä vielä
varmistettiin, että halusin edelleen toimia luovuttajana. Sain myös esittää
toiveen leikkausajankohdalle, joka oli joulukuun alku. Tämä toive luvattiin
ottaa huomioon ja niin myös kävi.
Kustannuksiin tukea
Paljon on siis ollut tapahtumia matkan varrella ja käyntejä
sairaalassa sekä laboratorioissa. Tutkimuksethan eivät maksa luovuttajalle
mitään, joten laskuja näistä ei tule. Ainoat kustannukset syntyvät
matkakuluista, joista voi hakea korvausta KELAlta. Sain omaisluovutuskoordinaattoriltani
listan tutkimuskäynneistä, joiden perusteella hakeminen oli helppoa. Omavastuut
näiden matkojen osalta ovat kuitenkin voimassa, mutta niistä voi hakea
korvausta vapaamuotoisella hakemuksella Munuais- ja maksaliitosta.
Ainakin vielä
vuonna 2016 Munuais- ja maksaliitto maksoi matkakustannusten omavastuut luovuttajalle, joka on
huikean hieno juttu. Iso kiitos vielä siitä!
Tutustu Munuaisen luovuttajan oppaaseen (pdf)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti