Dialyysia voidaan tehdä kahdella eri tavalla eli verisuonien kautta tehtävällä hemodialyysillä tai vatsakalvon kautta tehtävällä vatsakalvo- eli peritoneaalidialyysillä. Jukan tapauksessa ainoa vaihtoehto oli hemodialyysi, koska kroonisen suolistosairauden vuoksi vatsakalvon kautta tehtävä dialyysi ei ollut mahdollista.
Hoidot käynnistyivät neljän viikon opetusjaksolla Meilahden sairaalan Kotihemodialyysiyksikössä, jossa Jukka opetteli alusta lähtien pistämään kanyylit oikeille paikoilleen ja käyttämään dialyysikonetta. Kyse ei ole ihan simppelistä toimenpiteestä "kone päälle ja letkut kiinni" -tyylisesti, vaan kokonaishoitoon liittyy paljon eri toimenpiteitä sekä lääkinnällisiä välineitä, joiden käyttö vaatii huolellisuutta ja täsmällisyyttä. Itsekin kävin katsomassa opetusjakson loppuvaiheessa Jukan edistymistä ja tunsin suurta ylpeyttä siitä miten hienosti ja päättäväisesti hän koko tilanteeseen suhtautui. Maaliskuun puolella kotiimme tuotiin dialyysilaitteet sekä tehtiin tarvittavat sähkö- ja putkityöt.
Suurin osa muutoksista hoitui yllättävän helposti, mutta pieniä haasteita asetti rajallinen säilytystila kompaktissa asunnossamme. Hoitotuotteet vievät yllättävän paljon tilaa, joten yksi kokonainen vaatekaappi tyhjennettiin niiden varastointia varten ja vaatekomerosta raivattiin lisätilaa. Muita säilytysratkaisuja kotona piti miettiä uusiksi ja muokata niitä hieman.
Tämän blogin varsinainen tarkoitus ei ole kertoa Jukan dialyysistä, vaan siitä miten tähän dialyysitilanteeseen voidaan vaikuttaa. Normaalisti dialyysipotilas pääsee elinsiirtojonoon, jonka kautta hänelle joskus sopivan munuaisen ilmaannuttua voidaan tehdä munuaisensiirto. Meidän tapauksessamme Jukka ei ole tuolla siirtolistalla, koska halusin selvittää voisinko kenties toimia niin sanottuna omaisluovuttajana.
Ja saimme ihan parhaan uutisen: voin toimia omaisluovuttajana.
Lisätietoja
hemodialyysistä
vatsakalvo- eli peritoneaalidialyysistä